Eilen istuin lapsen kanssa auton takapenkillä kaupan parkkipaikalla sillä välin, kun mies kävi kaupassa. Viereiseen autoon tuli nuoripari, jotka olivat ostaneet limpparia ja sipsejä, tai jotain herkkuja kumminkin. Huomasin kadehtivani heitä - en heidän ostostensa takia, vaan vapauden. Lapseton pariskunta. Voih, siitä tuntuu olevan ikuisuus! Kun suurin huolenaihe oli, että mitä ruokaa tänään laittaisi, tai että menisikö lauantaina ulos vai jäisikö viettämään koti-iltaa oman kullan kainaloon. Me ehdimme harrastamaan sitä niin vähän aikaa! Vaikka toisaalta, ehdinhän minä seurustelemaan vuositolkulla, mutten nykyisen mieheni kanssa. Välillä tuntuu, että hukkasin monta vuotta väärässä suhteessa, enkä edes oppinut siitä mitään. Tuskin se on totta, mutta tunteelle ei voi minkään.

Kerroin puolisolle kaipuustani. Hän ei kuulemma ollut ajatellut moista - nyt kun elämään on tullut niin paljon kaikkea muuta (hyvää) sisältöä. Minua se ei auta, kaipaan vapautta juuri nyt.