Arvasin, että tämä bloggaus ei ole meikäläisen heiniä, eikä merkintöjä kartu siihen tahtiin kuin ajatuksia riittäisi. Viimeinen kuukausi on ollut tosin aika hektistä aikaa. Poika on oppinut liikkumaan, ja vilistää pitkin kämppää. Henkinen tasapaino on keikkunut jälleen pahasti, olen käynyt siellä terapiassa kerran viikossa, mutta jotenkin tunnen itseni joka kerta sairaammaksi käytyäni siellä. Aloitekykyni on onneton. Samoin muisti. Ahdistun silloin tällöin todella pahasti, viimeksi eilen kun en saanut lapselta hetken rauhaa.